Martti Vastamäki
TOS Suomi-yhdistyksen kunniajäsen Martti Vastamäen tervehdys
Haluan esittää parhaimmat tervehdykseni ja menestyksen toivotukset viime syksynä perustetulle TOS Suomi-yhdistykselle. Yhdistys on perustettu todella tarpeeseen, kun yhdistyksen tarkoituksena on edistää TOS- eli Thoracic Outlet Syndrooma-tietoisuutta sekä toimia vertaistukikanavana ja tietoa jakavana tahona niin TOSia sairastaville, heidän omaisilleen kuin hoitohenkilökunnallekin.
TOS on ollut vahvasti alidiagnosoitu sairaus Suomessa ja useimmissa muissakin maailman maissa jo vuosikymmeniä. Diagnosoimattomuus johtuu kahdesta pääsyystä: TOSin oireet ovat niin vaihtelevia ja koneelliset löydökset toisaalta niin vähäisiä, että oikeaan diagnoosiin on vaikea päästä kiinni. Toinen pääsyy on yksinkertaisesti se, että potilastyössä olevat lääkärit eivät tule ajatelleeksi TOSin mahdollisuutta.
Ankaraa yläraajasärkyä, puutumista ja käden voimattomuutta valittava potilas jää helposti ilman oikeaa diagnoosia, kun mm. kaularangan magneettitutkimus ja ENMG ovat negatiivisia. Melko usein käy myös niin, että jostain kipukohdasta löytyy koneellista näyttöä. Kaularangan magneetissa voi löytyä sattumalöydöksenä välilevytyrä ja kaularanka jäykistetään siltä kohtaa. TOS on nuorten ihmisten vaiva ja välilevytyrä on heillä äärimmäisen harvinainen. Näitä alle 25-vuotiaita työkyvyttömiä naispuolisia leikattuja ”kaularankapotilaita” olen urallani kohdannut viisi. Jokainen parani TOS-leikkauksen jälkeen. Vaikeassa TOSissa käden nosto sivukautta ylös aiheuttaa usein ankaran säryn olkaan, kun hermot joutuvat kaulalla venytykseen. Kymmenkunta TOS-potilasta on tullut hoitooni arpi olkapäässä, kun olkaleikkaus ei auttanutkaan.
Leikkaamistani 600 TOS-potilaasta on tehty koko ajan huolellista jälkiseurantaa ikään kuin laadunvarmistustyönä. Neljän vuoden seurannassa 1993 (Maarit Gockel) 63 % potilaista pääsi vaivoistaan. 30 vuotta sitten luku oli maailmalla hyvä. Nyt 12 vuoden (6-20 v) seurannassa uudemmassa aineistossa naisista 85 % parani, miehistä 76 % (Niina Ruopsa). Ongelmana on siis edelleen se, että kaikki eivät hyödy riittävästi leikkauksesta. Syytä tähän emme löytäneet, eivät muutkaan tutkijat maailmalla.
Nykyisin merkittävä osa potilaistani tulee vastaanotolle löydettyään TOS-kirjoituksiani netistä ja havaittuaan, että olen kuvannutkin heidän omia oireitaan. Fysioterapeutit ja fysiatrit lähettävät myös usein potilaita. Parikymmentä vuotta sitten diagnoosiviive oli herkästi viisikin vuotta, nykyisin useimmiten vain 2-3 vuotta. Noin puolella vastaanotolleni tulevista TOS-potilaista on oikea diagnoosi jo valmiina. Usein potilaat ovat jo ehtineet käydä 5-10 erikoislääkärin vastaanotolla ja ovat olleet jo pidempään työkyvyttömiä.
Olen kohdannut tähän mennessä 54-vuotisella urallani noin 100 000 potilasta, joista TOS-potilaita on ollut noin 2200 eli itse asiassa varsin harva. Ei siis ole ihme, että monilla kollegoilla on vaikeuksia diagnostiikassa, kun ei ole TOSia ehkä koskaan nähnyt tai ei ainakaan ole osannut sitä diagnosoida käsikipupotilaallaan. Onneksi nykyisin internet on helpottanut tiedon löydettävyyttä. Bulevardin klinikan verkkosivuilta esittelyni alta löytyy mm. kirjoittamani artikkelit ja kirjallisuutta.
Yhdistyksenne on erinomainen asia. TOS-potilaan omaisetkin on otettu huomioon. Monesti esimerkiksi TOS-perheenäidin läheiset joutuvat myös koville, kun äiti ei pystykään käyttämään pölynimuria tai nostelemaan raskaita astioita ja koti alkaa vaikuttaa epäsiistiltä. Silloin tarvitaan tavallista enemmän perheen yhteistyötä ja ymmärrystä.
Parasta menestystä kohta 1-vuotiaalle TOS-Suomi-yhdistykselle!
12.05.2022
Martti Vastamäki
LKT, käsikirurgian dosentti, professori